Feministisen puoleen ehdokkaana 2017 kuntavaaleissa
tl:dr Kyllästyin valittamiseen ja päätin tehdä jotain: olen uuden Feministisen puolueen kuntavaaliehdokkaana Helsingissä.
Kuten melkein kaikki tuttuni, järkytyin kun Trump valittiin yhdysvaltojen presidentiksi. Vaimo kertoi uutisen aamulla kun heräiltiin. Sydän alkoi hakata. Voimakkain tunne oli pelko. Olen miettinyt jälkeenpäin miksi reagoin noin vahvasti vieraan maan tapahtumiin. Nyt tiedän. Arvasin hetkessä ennalta miten vihan, ennakkoluulojen, itsekkyyden ja valheiden aalto leviää maasta toiseen.
Seurasin miten uutiset kääntyivät vaalien jälkeen samaan aikaan hullunkurisemmiksi ja synkemmiksi. Purin ahdistustani somessa. Asioista valittaminen oli terapeuttista, mutta mihin läjä vihaisia twiittejä lopulta voisi oikeasti johtaa. Keskustelemme työkavereiden ja ystävien kanssa aktiivisesti politiikasta. Nämä keskustelut avartavat näkemyksiä oman kuplan ulkopuolelle, mutta eivät vielä muuta maailmaa.
Koen nousevan konservatismin ja äärioikeistolaiset näkemykset uhkaksi sille maailmalle johon itse uskon. Erilaisuutta pelätään, työelämä on yhä sukupuolittunut, miehillä on kynnystä hakeutua terapiaan, seksuaalista suuntautumista kuvaava termi on yhä usein haukkumasana ja kehitysvammaiset saatetaan unohtaa kun muiden oikeuksia ajetaan. Juuri nyt on mielestäni tärkeää puolustaa edistyksellisiä arvoja sekä heikommassa asemassa olevien oikeuksia.
Olen tutustunut feminismiin erityisesti siitä lähtien kuin näin Emma Watsonin vahvan UN Women –puheen yli kaksi vuotta sitten. Ymmärsin että feminismi aatteena ajaa sekä naisten että miesten oikeuksia, unohtamatta vähemmistöjä. Päätin lopulta lähteä mukaan uuden puolueen aktiiviksi, kannattelemaan niitä arvoja joihin itse uskon.
Kuulin tänään että minut on valittu Feministisen puolueen kuntavaaliehdokkaaksi Helsingissä. Katsotaan mihin tämä pinkki polku johtaa.
Imagen juttu Feministisen puolueen synnystä
Feministisen puolueen ensimmäiset ehdokkaat
