Hyvää matkaa, äiti

Veljeni leijonamieli on minulle lapsuudestani rakas tarina. Äitini on aina lukenut paljon ja tämä on yksi kirjoista joiden pariin hän on minut ohjannut. Tässä Joonatan on tullut hakemaan Korppua Nangijalaan lumivalkean kyyhkysen muodossa.

Rakas äitini menehtyi tiistaina.

Menetys tuli odottamatta. Aamulla isäni pakkasi hänen reppuunsa tavaroita kun tuli lähtö sairaalaan. Avattu suklaalevy jäi TV-pöydälle. Muutaman tunnin päästä tuli puhelu lääkäriltä.

Onneksi äitini sai viettää viimeisen vuotensa kotona ja mökillä yhdessä puolisonsa kanssa, nähden meitä lapsiaan ja lastenlapsiaan. Onneksi ehdin sanoa hänelle, että hän on minulle rakas.

Kun liikkuminen kävi vaikeaksi, äidilläni oli tapana katsella tätä maisemaa mökin terassilta.

Kun olin lapsi, äitini luki minulle Pikku Prinssiä. Muistan nyt saman kivun ja loppullisuuden, jota tunsin lapsena kun kirja tuli surulliseen kohtaan. Kohtaan, jossa Pikku Prinssi lähtee takaisin kotiplaneetalleen.

Lohduttaudun ajatuksella, että ehkä äitinikin on nyt matkalla oman ruusunsa luokse. Omiin rakkaisiin paikkoihinsa. Toivon, että hän ehti juosta mielessään kevyin askelin lapsuutensa maisemissa, Lapin tuntureilla.

Äitini luki elämänsä aikana uskomattoman määrän kirjoja. Hän vietti viimeisen vuotensa suurelta osin näiden kirjojen ympäröimänä. Tässä isäni äidilleni suunnittelema ex libris, jossa näkyvät äidilleni tärkeät tunturimaisemat ja Lapin kuuset.

Äitini minulle lapsena lukemasta Pikku Prinssistä on jäänyt erityisesti mieleeni tämä kohta, jossa kettu puhuu Pikku Prinssille kesyttämisestä:

Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Ja se on murheellista. Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa… Kettu vaikeni, ja katseli kauan pikku prinssiä.

Hyvää matkaa, äiti.