Moraalipaniikista ableismiin — katsaus Twitterin vassiskeneen
Päätin avata blogikirjoituksella sitä paskamyrskyä, jonka pyörityksessä olen ollut viime päivät. Kuvailen samalla Suomen somevasemmistoskenen ableistisuutta ja autismivihaa.
Mutta palataan ensin ajassa pari kuukautta taaksepäin.
Tiedättekö mikä on helvetin ärsyttävää?
Se kun itsestä levitetään valheita joka päivä.
Olen Feministisen puolueen ehdokkuudestani, eli vuodesta 2017, asti kuunnellut tätä persujen, äärioikeiston ja oikeiston päivästä toiseen jauhamaa “cuck-Johannes”, “soija-Koski” läppää.
Ei tuollaiset nimityksen tietenkään enää itsessään satuta, koska tunnen itseni, itsetuntoni on melko hyvin kohdillaan ja olen varsin tyytyväinen elämääni muutenkin.
Mutta silti tällainen jatkuva valheellinen papatus on rasittavaa.
Kun palasin kesällä Twitteriin, ajattelin että laitan viesteihini ripauksen, tai sanotaanko kourallisen, lisää pippuria. Ihan vaan kokeeksi, että minkälainen vaikutus sillä olisi öyhöttäjien meikäläisestä levittämään narratiiviin.
Äärioikeisto ja oikeisto lopulta bongasi pari jenkkien asekulttuuria käsittelevää twiittiä, jotka kirjoitin ollessani kahden viikon vaelluksella. Erityisesti perussuomalaiset mehustelivat niistä kaiken propagandahyödyn irti.
Kerron ajatuksistani kyseisten twiittien takana tässä.
Lisämausteensa hommaan toi se, että päätin karsia ylimääräisen maskauksen pois ulosannistani ja jättää kirosanatkin sensuroimatta.
Apua, Johannes on muuttunut!
Yllätyin siitä, minkälaisen moraalipaniikin paskamyrskyn Twitterin vasen laita tuntui näistä parista twiitistäni saavan:
“Johannes vaikuttaa muuttuneelta!”
“Kamalan militanttia menoa!”
“Johannes on radikalisoitunut!”
Ja niin edelleen.
Yksi tolkku jopa siteerasi Nietzscheä ehkäpä noloimmassa twiitissä, jonka olen luultavasti ikinä lukenut. Tyyppi oli kai sitten rakentanut päässään minusta kuvan jonain pohjolan Che Guevarana tietämättä, etten todellisuudessa tee mitään yhteiskunnallista Twitterin ulkopuolella.
Teen videopelejä ysistä viiteen, katson Salaisia kansioita mun pojan kanssa ja kerään kanttarelleja ja vadelmia mun tyttöystävän kanssa. Eli vitun radikaali sissijohtaja.
Nyt kun somen vasen laita oli kilpaa irtisanoutunut twiiteistäni, asetelma oli valmis sille, että voisin alkaa vassitwitterin sylkykupiksi.
Suurin myllytys alkoi, kun anonyymitili Hikipedia päätti kirjoittaa minusta jäätävän määrän halventavia twiittiketjuja. Seuraavaksi joka toinen vasemmistovaikuttaja antoi tuhansille seuraajilleen allekirjoittaneen henkilöstä oman “lausuntonsa”. Siinä rytäkässä eräs tunnettu koomikkokin yritti pyöräyttää meikäläisestä ivallisen meemin.
Mikäs sen lystikkäämpää, kuin käydä potkaisemassa maassa makaavaa.
“Autismi ei oikeuta kusipäisyyteen”
Tultuani autismikaapistani ulos, elämänkumppanini päätti puolustaa mua rohkeasti (rakastan sua, Marjut!) mua haukkuvia isompia tilejä ja niitä apinoivaa somelaumaa vastaan. Siitähän erityisesti vassit innostuivat vaakkumaan kulunutta “autismi ei oikeuta kusipäisyyttä” hokemaa ja kävivät myös Marjutin kimppuun.
Jossain välissä, hyvin lähellä autismikaapistani poistumista, olin ilmeisesti muuttunut “kusipääksi” kanssavasseille. Ainakin sitä sanaa tunnutaan toistelevan sen verran. Konkreettisia perusteluja tälle “kusipäisyydelle” ei tosin kerrottu. Koko homma vaikutti ennemminkin koulukiusaamisesta tutulta ryhmäilmiöltä.
Hetken ajan ableismin löyhähdys oli varsin vahva melkein koko Twitterin “hyvisskenen” kanssa. Vaikka ableistinen se skene on aina kyllä ollut. Ja tulee varmasti vielä pitkään olemaankin.
Twitter, älä ikinä muutu
Hikipedian kirjoittama sarja loukkaavia tekstejä sekä siitä seurannut iso julkinen loanheitto pistivät kismittämään, joten kysyin avoimesti twiitissä Hikipedia-tilin ylläpitäjän nimeä. Ajattelin, että siitä olisi hyötyä mahdolliseen rikosilmoitukseen kunnianloukkauksesta.
Ja tästäkös alkoi taas jäätävä housuunpaskominen vassilassa.
“Johannes DOXXAA!!!” (spoiler: en doxxannut)
Koko homma alkoi olla sen verran rasittavaa, että päätin pistää asian omalta osaltani jäihin.
Opin tämän episodin aikana sen, miten pinnallisia, kaksinaamaisia ja kaksinaismoralistisia Suomen vassiskenen somestarat voivat olla.
Onneksi elämässäni on someaktivismia tärkeämpiä asioita, kuten: rakkaus, lapseni, harrastukseni sekä työni pelistudiossa.
—
Liite 1: Termejä, joilla Twitterin vasemman laidan edustajat ovat kutsuneet minua ja autistista elämänkumppaniani viime päivinä (nämä ovat kuulemma vain “asiallista kritiikkiä” ja “satiiria”):
- egosentrinen raukkamainen kusipää
- selkärangaton kusitumppu
- vittumainen mulkku
- saatanallinen mulkku
- vitun harpyija
- kynnysmatto
- paska keittiöpsykologi
- falskin paremmuuden feikkaaja
- uhriutuja
- team uhrihousut
- autismilarppaaja
- eilen syntynyt autisti
—
Liite 2: Jatkoluettavaa
- Kirjoitukseni Autismi, ADHD ja minä (2.8.2023)
- HS:n artikkeli autismista (4.6.2023)
—
Liite 3: Autismimeemejä
