Pyörävaellus Lappiin 2023

Olen haaveillut vaelluksesta Lapissa sitten vaellusriparini, toisin sanoen yli 30 vuoden ajan. Tänä kesänä unelmani viimein toteutui.

Lähdin heinäkuussa 2023 viidentoista päivän pyörävaellukselle Lappiin elämänkumppanini ja kahden ystävän kanssa. Siitä tuli yksi parhaista seikkailuistani ikinä. Ikimuistoinen. Ja syvällinen.

Kaupungin äänisaaste ja visuaalinen kuormitus käyvät varsin ilmeisiksi, kun on viettänyt aikaa tuntureiden huippujen hiljaisuudessa, katsellen äärettömyyteen.

Ohessa kuvia eeppiseltä reissultamme, joka sisälsi yli 650 kilometriä pyöräilyä raskaalla varustuksella sekä 10–20 kilometriä patikointia päivässä, sisältäen kiipeämisen kuudelle tunturille.

Tuliterä Kona Sutra on lastattu Ortliebeilla.

Yöjuna Helsingistä Kemijärvelle kestää 13 tuntia. Siinä ehtii käydä syömässä ravintolavaunussa ja nukkua hyvät yöunet hytissä. Olin ensimmäistä kertaa yöjunassa ja kokemus oli jännä.

Juna saapui Kemijärvelle ja ensimmäinen pyöräetappi edessä. Mukaan tuli kesäbibsien sijaan vahingossa kylmän kelin bibsit. Mutta lopulta niillekin tuli käyttöä lämpötilan pudotessa ja sateiden alkaessa.

Leiripaikka löydetty Pyhä-tunturin kupeesta ja on aika pystyttää teltta. Marjut on kokeneempi vaeltaja ja hoiti kupoliteltan pystytyksen. Itse keskityin yleensä trangia-ruoan virittelyyn.

Uusi Hilleberg ensimmäistä kertaa pystyssä. Hyvältä vaikuttaa.

Pyhä.

Marsu taktisena.

Pyhä.

Pyhä.

Katse äärettömyyteen. Kuva: Marjut Ollitervo

Isokuru.

Isokuru.

Aamun puurohetki. Ei jää viimeiseksi puurokuvaksi.

Tällainen varustus kulkee joka siirtymässä Konan päällä. Mukana piti olla 15 päivän päiväruoat, viikon iltaruoat ja välipalat, teltta, tarppi, makuupussi, makuualusta, 4 litraa vettä ja kaikki muut vaatteet ja varusteet.

Sää yllätti silloin tällöin pyöräilijät. Tällä kertaa tarvittiin tarppia lounaalla.

Reissun toinen leiripaikka, joka nimettiin pian “hyttysmetsäksi”. Välillä nenän edessä pörrässi parhaillaan noi sata nälkäistä sääskeä.

Pyöriemme eteerinen hetki. Kuva: Marjut Ollitervo

Pyhän ja UKK:n välimaastossa.

Uinti lammessa virkisti samoojat.

Ensimmäiset hillat poimittu.

Pieni inventaario ennen evästäydennystä.

Hetki Salla-tunturilla.

Salla.

Salla.

Vaivaiskoivu.

Oulangan kansallispuisto.

Kuva: Marjut Ollitervo

Monet puut olivan naavan peitossa.

Hillaa, vaihteeksi.

Opimme, että myyrät pitävät Fazerin Sinisestä.

Erämaan luksusta: hillaa ja kaakaota.

Aamupuurohifistely etenee.

Jos ei sada, pystyn tekemään oman “things organized neatly” -harjoitukseni päiväretken tarvikkeille.

Oulanka.

“Trangia-lounasravintolasta” oli mukavat maisemat.

Juuman leirintäalueella.

Kaurapuuroa, taas vaihteeksi.

Mustikkapiirakoista energiaa päivän etapille. Lava toimi erinomaisena kahvipöytänä.

Kuksa on monikäyttöinen työkalu.

Tarppi pelasti monta kertaa dinnerin sateen iskiessä, kuten tässä Riisitunturin kupeessa.

Aamupuuroprotokolla: Marsulle pienempi erä kuksaan ja allekirjoittanut syö kattilasta.

Selfie Riisitunturilla.

Yksi suosikkiruoistani: sienipasta juustokastikkeella.

Seurueemme kohtaa ukkosen kaikessa mahtavuudessaan tunturin laella.

100 kilometrin siirtymä jatkuvassa sateessa koetteli ajoittain hermoja.

Marjojen fallback: voi.

Parta alkaa jo vähän rehottaa.

Auttikönkään näköalatornissa.

Sateen hidas eteneminen näytti eteeriseltä Auttikönkään näköalatornista.

Autiotupa antoi matkalaisille suojaa säältä.

Lapin autiotuvissa on tunnelmallista. Ensimmäisenä vierailijaa tervehtii tuvan kodikas puun tuoksu. Ruokailu kynttilän valossa ja kaminan lämmössä jäi elävästi mieleen.

Pyörän tankolaukku osoittautui todella käteväksi. Sieltä sai nopeasti tarvitsemansa Panttereista Dexaliin.

Kerrankin kunnon aurinkoinen ajokeli.

Reissu paketissa ja palkinto nautittiin Rovaniemen juna-aseman vieressa nurtsilla.

Takaisin meluisassa Helsingissä.

Ennen kotiin kruisimista testattiin Triplan pyöräparkin pesuasema.

Vaellusreissu oli uskomaton kokemus. Sekä luonnon ja maisemien puolesta että henkisesti. En malta odottaa seuraavaa seikkailuamme. Ja sitä seuraavaa. Ja sitä seuraavaa.