Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu työpaikalla

Image for post
Image for post
Raskas tiiliseinä kuvaa mielestäni hyvin sitä, miten häpeän tunne ja pelko seurauksista estää seksuaalisesta ahdistelusta ja väkivallasta puhumista.

Seksuaalisesta häirinnästä, ahdistelusta ja väkivallasta on vaikea puhua. Juuri siksi on tärkeää että ilmiöstä keskustellaan nyt aktiivisesti #MeToo -kampanjan myötä.

Toivon että kansallinen ja kansainvälinen keskustelu johtaa aikanaan yhteiskunnallisiin muutoksiin sekä muutoksiin siinä miten ilmiötä käsitellään yksityisyrityksissä ja yhteisöissä. Aiheesta on vaikea puhua, sekä yleisellä että erityisesti henkilökohtaisella tasolla. Jotkut yritykset ovat jo avanneet suunsa tällä viikolla. Tämä on hieno asia, kunhan lausunnot johtavat konkreettisiin toimiin.

Sisältövaroitus: kirjoitus sisältää kuvailua seksuaalisesta ahdistelusta.

Suomella on petrattavaa

Suomi ei loista EU-tason tilastoissa naiselle turvallisena maana seksuaalisen häirinnän, ahdistelun ja väkivallan suhteen:

Image for post
Image for post
47% suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen.
Image for post
Image for post
71% suomalaisista naisista on kokenut seksuaalista häirintää 15 ikävuoden jälkeen.
Image for post
Image for post
Naisiin kohdistuva häirintä, ahdistelu ja väkivalta koetaan harvinaisiksi. Vaikka näin ei ole.

Lähde: Euroopan perusoikeusviraston tekemä haastattelututkimus naisiin kohdistuvan väkivallan esiintymisestä EU:n jäsenmaissa parin vuoden takaa. Vastaajina 44000 naista.

Myötätunto avaimena ymmärrykseen

Olen myötäelänyt kokemuksia häirinnän, ahdistelun ja väkivallan kohteiden näkökulmasta. Tunnen läheisesti seksuaalisesta väkivallasta selvinneitä, olen kuullut heidän tarinoitaan paneelikeskusteluissa ja olen lukenut monista kokemuksista. Olen nähnyt läheltä minkälaiset jäljet väkivalta jättää ihmiseen.

Viime marraskuussa osallistuin Women of the World -konferenssiin. Seksuaalista väkivaltaa käsittelevässä paneelissa kaksi naista kertoi yleisölle omat selviytymistarinansa. Itkin hiljaa paikallani koko tunnin ajan. Myötätunnosta. Ja ajatellen samalla väkivaltaa kokeneita läheisiäni. Saan kyyneleet silmiini tälläkin hetkellä kun muistelen heidän kertomuksiaan, ja kollektiivista tunnetta joka huoneessa vallitsi: kaikkea sitä surua, ymmärrystä ja myötätuntoa.

Tuo päivä – ja erityisesti tuo tunti – kosketti minua syvästi. Eikä vähiten siksi, että tunsin katumusta ja halua pyytää anteeksi kaikista niistä kerroista, jolloin olen itse nuorempana ja tietämättömänä nauranut mukana seksistisille vitseille. Ja ollut näin osana laajempaa ilmiötä, johon epätasa-arvo, häirintä ja väkivalta liittyvät.

Lukija, jos olet mies, kehotan sinua lukemaan naisten kokemuksia näistä asioista. Aloita vaikka katsomalla tämä parin minuutin video. Kannustan sinua myös kysymään naispuolisilta läheisiltäsi heidän kokemuksistaan, ottaen huomioon että ketään ei saa painostaa avaamaan kipeitä asioita. Jos me jotain Suomessa nyt tarvitsemme, on se myötätuntoa.

Mies ahdistelun kohteena

Olen myös itse kohdannut ilmiön. Sain hetkellisesti ymmärtää miten ahdistelu liittyy valtasuhteisiin ja miten vaikea siitä on puhua. Koin nämä kohtaukset monia vuosia sitten ollessani uusi työntekijä yrityksessä x.

Kun ahdistelun kohteena on mies, asetelma on toinen:

• Miehenä koen ahdistelua paljon harvemmin. Vain muutaman kerran aikuisikään mennessä.

• Miehenä en ole fyysisesti huomattavan alisteisessa asemassa. Vaikka ahdistelija olisi toinen mies.

• Miehenä minuun kohdistunut ahdistelu ei ole osa laajempaa ilmiötä, joka saattaa vaikeuttaa useita elämäni osa-alueita.

Kohdallani oli kyseessä miespuolinen kollega, joka oli toiminut yrityksessä pidempään. Hän oli tietynlaisessa mentorin roolissa minuun nähden, joten hän pystyi vaikuttamaan tulevaisuuteeni yrityksessä. En tiedä toimiko hän suunnitelmallisesti, vai oliko täysin tietämätön siitä mitä teki.

Seison työpöytäni edessä keskittyen työtehtäviini. Miespuolinen kollegani kävelee taakseni ja alkaa kosketella takamustani ja painaa itsensä minua vasten. Samalla hän kuiskailee korvaani epämiellyttäviä asioita, esimerkiksi “haluun panna sua p*rseeseen” ja “haluun imeä sun k*llia”. Tämä tuntuu aluksi vitsiltä, mutta sen jälkeen ahdistavalta ja kiusalliselta. Osaan sanoa vain esim. “noniin, mees nyt”. Tuntuu etten voi ottaa asiaa vakavasti puheeksi, koska silloin asian voisi kääntää niin että “muuttaisin vitsin vakavaksi syytökseksi”. Tämä toistuu useita kertoja eri päivinä.

Henkilö oli käsittääkseni elänyt aina heteroparisuhteissa, joten tulkitsin toiminnan seksuaalisen kiinnostuksen sijaan vallankäytöksi, joka oli puettu tuolla hetkellä homofobiseksi huumoriksi. Vastaavanlainen sosiaalinen vallankäyttö ilmeni toisaalla jatkuvana seksistisenä käytöksenä päätöksissä, likaisissa jutuissa sekä alentavissa vitseissä.

Vaikka tapahtumista on kulunut monia vuosia, ne ajoittain vaivaavat minua. En vieläkään pystyisi todistamaan, oliko kyse huumorista vai ahdistelusta. Mutta pääni sisällä ja kehossani tiedän miten koin sen. Silti miehenä voin kokea vain pienen osan siitä musertavasta taakasta, jonka toiset eri lähtökohdista tulevat joutuvat kohtaamaan.

Turvallinen työyhteisö on aina yrityksen etu

Tasa-arvosuunnitelma ja yhdenvertaisuussuunnitelma voivat auttaa yrityksiä menestymään. Niitä ei tulisi tehdä “vain koska laki sanoo niin”. Ne voivat auttaa rakentamaan monimuotoisen ja hyvinvoivan työyhteisön.

Yritysjohdon tulisi viestiä näistä suunnitelmista selkeästi henkilöstölleen, ei haudata vaivihkaa intran syövereihin. Lisäksi jokaisen työntekijän tulisi tietää kehen ja miten olla yhteydessä häirinnästä.

Turvallinen, inklusiivinen ja monimuotoinen työyhteisö on paras mahdollinen kasvualusta luottamukselle, luovuudelle ja menestystuotteille.

Kuka ei haluaisi hakea menestyvään yritykseen joka täyttää nämä ehdot?

HS: Tätä on seksuaalinen häirintä, ja tämän sille voi tehdä

Mistä hakea apua

Tyttöjen Talo (p. 050 911 1370, ma, ti, to 15–19)
Poikien Puhelin (p. 0800 94 884, ma-pe 13–18)
Naisten linja (p. 0800 02400, ma-pe 16–20, la-su 12–16)
Nollalinja (p. 080 005 005, aina auki 24/7)
Raiskauskriisikeskus Tukinainen (p. 0800 97899, ma-to 9–15, pe-su 15–21)
Rikosuhripäivystys (p. 116 006, ma-ti 13–21, ke-pe 17–21)
Kriisipuhelin (p. 010 195 202, ma-pe 9-7, la-su 15–7)
Seri-tukikeskus (p. 040 701 8446, aina auki 24/7)
Sekasin-chat nuorille (ma-pe 7–24, la-su 15–24)

Written by

Dad. Geek. UX Director. Democracy activist. Founder of Silakkaliike and Safepoint community. Building a collective of researchers, scientists and activists.

Get the Medium app

A button that says 'Download on the App Store', and if clicked it will lead you to the iOS App store
A button that says 'Get it on, Google Play', and if clicked it will lead you to the Google Play store