Vaalityöni on tehty — nämä kohtaamiset tuovat minulle toivoa paremmasta huomisesta
Vaalikevät on ollut hurjaa aikaa: alan miettiä politiikkaa heti kun herään ja avaan kännykältä uutiset, päivä on täynnä politiikkaan liittyviä tapahtumia ja viestintää ja illat menevät koneen edessä. Näen jopa poliittisia unia, jos ylipäätään ehdin nukkua riittävästi. Välillä maailma yllätti vetämällä maton jalkojen alta.
Nyt työ on tehty ja kansalaiset ovat parhaillaan vaaliuurnilla. Kiitän jo nyt lukuisia minua tukeneita ihmisiä sekä mahdollisia äänestäjiäni. Itse toivon että riippumatta siitä mitä puoluetta ihmiset äänestäväisitkään, he äänestäisivät tulevaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta — ilmaston, lasten ja apua tarvitsevien puolesta.
Olen tutustunut moniin upeisiin ihmisiin tämän vuoden aikana. Nämä kohtaamiset ovat tuoneet minulle toivoa paremmasta huomisesta. Halusin nostaa neljä itselleni erityisen merkityksellistä hetkeä kevään eduskuntavaalityöstä. Olkaa hyvät.
1. Esikuvani tapaaminen — keskusteluni presidentti Tarja Halosen kanssa 29.3.2019
Presidentti Tarja Halonen on yksi esikuvistani. Voisi sanoa että olen fani. Osallistuin populismia käsittelevään paneelikeskusteluun Tiedekulmalla. Halosen elävä huumori nousi esiin jo ennen paneelin alkamista, koska satuimme istumaan vierekkäin. Huumori jatkui myös koko paneelin ajan, pitäen meidät yleisön edustajat jatkuvasti otteessaan.
Paneelin päätyttyä presidentti kehotti turvahenkilöään hakemaan kakkua ja halusi puhua rauhassa kanssani, istuen jälleen viereeni. Häntä kiinnosti miten olin löytänyt Feministisen puolueen ja miksi olen ehdolla. Uskon että olin ensimmäinen puolueeni miespuolinen edustaja jota hän pääsi tenttaamaan, joten hän oli kiinnostunut minusta.
Kerroin Haloselle miten Feminististä puoluetta käsittelevä lehtijuttu sai minut kiinnostumaan aikoinaan syksyllä 2016. Puolueen puheenjohtajisto ja hallitus oli monimuotoinen ja ihmisoikeuslähtöinen yleisohjelma puhutteli minua syvästi. Ajattelin: “he ovat auttajia”. Kerroin myös miten Trumpin valinta sai minut suuttumaan ja hyppäämään mukaan politiikkaan — oli vain tehtävä jotain itse.
Halonen sanoi että on tärkeää että kaltaiseni miehet ajavat feminismiä ja yhdenvertaisuutta — se konkretisoi sitä ettei ole kyse esimerkiksi vain naisten aseman parantamisesta. Kyse on tasa-arvo- ja ihmisoikeustyöstä, joka kohdistetuu kaikkiin ihmisiin ja ottaa huomioon myös seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen kirjon, etnisen taustan, uskonnon tai uskonnottomuuden, luokan, sosiaalisen aseman, toimintakyvyn ja niin edelleen.
Lopuksi presidentti painotti huumorin tärkeyttä myös politiikassa ja sitä että vastatuulessakin pitää jaksaa tehdä työtä johon itse uskoo. Sillä on perustavanlaatuinen vaikutus kun Halosen kaltainen sankaripresidentti katsoo silmiin ja kehottaa jatkamaan työtä. En tule unohtamaan tätä keskustelua ikinä. Sen muistelu saa yhä tunteet pintaan.
2. Nuorten kohtaaminen — Kohtauksen vaalipaneeli 2.4.2019
Kohtaus on Vallilassa sijaitseva kaupunkiolohuone, jossa järjestetään paljon toimintaa nuorille. Sain kunnian osallistua siellä paneelikeskusteluun, jossa oli mukana näinkin upea porukka: Mai Kivelä, Alviina Alametsä, Erkki “12 vuotta ministerinä” Tuomioja, Petrus Pennanen ja Matti Niirainen.
Puhuimme paljon mm. terapiatakuusta, nuorten mielenterveyspalveluista, eläinten oikeuksista, perustulosta, ilmastonmuutoksesta ja muista isoista aiheista. Itseäni kosketti eniten kaikista teemoista yksinäisyys. Olin itse koulukiusattuna lapsena hyvin yksinäinen.
Kohtauksen kaltaiset tilat olisivat varmasti auttaneet minua löytämään ystäviä, silloin kun koulu oli musta ja paha paikka itselleni. Nostin myös keskusteluun sen miten tärkeäitä esimerkiksi Sekasin-chatin kaltaiset digitaaliset tukipalvelut ovat.
Kerroin myös Safepoint-peliyhteisöstä, jota olen ollut mukana rakentamassa. On tärkeää että meillä on turvallisia fyysisiä ja digitaalisia tiloja, joissa voimme keskustella meille tärkeistä asioista — oli sitten kyseessä oma jaksaminen tai videopelit.
Tämä paneeli teki minuun vaikutuksen, sillä on erilaista lukea nuorten ongelmista kuin katsoa yksinäisyydestä kärsinyttä nuorta silmiin ja kuunnella mitä hän tarvitsee.
Hauskana bonuksena: Itse paljon Elmun Lepakon teknobileissä ja reiveissä 90-luvun aikana käyneenä oli myös inpiroivaa tavata Lepakkoa aikoinaan valtaamassa ollut Tuomioja.
3. Ystävien tuki — Narikkatorilla nauratti 10.4.2019
Kampanjointi on ajoittain rankkaa. Koen että se on joskus erityisen kuluttavaa kun puolustaa ihmisoikeuksia ja puhuu feminismistä. Kaikki meidän ehdokkaat ovat kokeneet paljon häirintää. Itse jouduin ihan kunnon verkkovihakampanjan kohteeksi ja minusta kirjoitettiin satoja loukkaavia viestejä. En säästynyt uhkailuiltakaan ja jouduin sulkemaan pääkampanjointikanavani — eli kaikki sometilini — melkein viikoksi.
Vastaavasti meitä on häiritty myös fyysisissä tiloissa. Narikkatorin kontillamme kävi joku vähän väliä kertomassa joko että minut pitäisi kastroida tai että feminismi on iso vitsi. On ollut myös aidosti uhkaavia tilanteita, joissa on täytynyt pelätä oman terveyden puolesta. Sekä digitaaliset että fyysiset tilat ovat olleet meille turvattomia ja olemme mielestäni joutuneet myös vaalihäirinnän kohteeksi.
Samalla kun hymyilemme läheisillemme ja joskus valehtelemme että kaikki on mennyt kivasti, on tärkeää että me olemme ehdokkaina kohdanneet toisiamme ja antaneet vertaistukea. Meitä ei voi nähdä yhdessä ilman että meidän paikalla oloon liittyisi paljon halailua, hymyilyä ja naurun remakkaa. Jaamme rankkoja kokemuksia mutta jaamme myös ilon.
Tuossa kuvassa taisimme keskustella syvällisiä vessapaperista. Ja esimerkiksi siitä miten vaivaannuttavaa on ostaa pelkkä jumbopakkaus vessapaperia marketista: “Tämähän tulee siis töihin. Ei missään nimessä minulle kotiin. koska minulla ei ole ongelmaa.”. Visioitiin myös kampanjamateriaalina oman lärvin painattamista vessapaperiarkkeihin — tämä suunnitelma ei ole vielä edennyt.
Meillä on ollut monia hauskoja hetkiä ja vatsalihakset ovat olleet välillä koetuksella. Kuten Tarja Halonen sanoin: huumori on tärkeää, se auttaa jaksamaan.
4. Emme ole yksin — vihapuhepaneeli 12.4.2019
Kokoonnuimme yliopiston kahvilaan keskustelemaan vihapuheesta. Paneelin aikana ja sen jatkoilla Kaislassa sain monta uutta ystävää: Samuli Suonpää, Suldaan Said Ahmed, Tiia Lehtonen, Oula Silvennoinen, Habiba Ali sekä Mikki Kauste. Toivon että tällä hienolla porukalla kokoonnutaan jatkossa useamminkin.
Paneelin alussa me kaikki saimme kokea vihan konkreettisesti. Rasismista tunnettu häirikkö tuli ryhmänsä kanssa tapahtumaan. He kaikki kuvasivat videokuvaa ilman lupaa johonkin nettistriimeihinsä, naureskelivat meille ja huutelivat. Edes järjestyksenvalvojat eivät onnistuneet poistamaan heitä paikalta, joten tarvittiin poliiseja saattamaan heidät ulos.
Kaikki tapahtui onneksi nopeasti ja pääsimme käsittelemään itse aihetta. Mutta jokainen oli nyt kuulemisen sijaan kokenut itse miltä tällainen vihahyökkäys tuntuu. Pulssi nousee. Ahdistaa. Pelottaa. Tämä sama reaktio tulee myös verkon kautta lähetetystä uhkauksesta. Varsinkin kun uhkaajia ja kiusaajia on kerrallaan kimpussa satapäin.
Paneeli oli onnistunut. Se toi meille kaikille toivoa paremmasta huomisesta. Esitettiin monia hyviä konkreettisia ideoita suojautumiseksi vihapuheelta: tukiryhmät, ihmisten puuttuminen kiusaamiseen, tarkempi lainsäädöntä vihapuheesta ja siihen liittyvistä verkkoilmiöistä, lisää resursseja ja tietoa viranomaisille, parempaa syrjäytymisen ehkäisyä jne.
Ehkä eniten minua puhutteli se että kaikki paikalla olevat aidosti halusivat ratkoa vihapuheen ongelman. Jokainen ehdokas oli kokenut sitä ja jokaisella oli vahva motivaatio puuttua siihen. Tuli sellainen fiilis että me ratkotaan tämä yhtenä rintamana. Yli puoluerajojen. Yhdessä.
—
Kun muistelen näitä neljää kohtaamista, koen että paljon merkityksellistä on jo tapahtunut, kävi vaaleissa miten tahansa. Minulla on monia uusia ystäviä ja me yhdessä haluamme kaikki rakentaa parempaa Suomea ja turvallisempaa maailmaa.
Avasin vaalikampanjani kertomalla että haluan olla rohkea puolustaja. Nyt näen lisää näitä rohkeita puolustajia kaikkialla ympärilläni. Yhdessä meissä on voimaa.
Yksi lause toistuu nyt mielessäni: meillä on paljon toivoa.
—
P.S. Mainittakoon bonuksena tämä kohtaaminen: se kun aivan kampanjani alussa tapasin naamatusten mahtavan Twitter-kilpakumppanini Tero Hannulan. Vaikea kuvitella makeempaa ystävää kenen kanssa sekä hassutella Twitterissä että samalla ajaa feminististä politiikkaa.
